Mielipiteitä ja arvioita vesihankkeesta


 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

12.9.2018 Suojelujärjestöt...

 

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri, Iijoen suojeluyhdistys ja Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ovat jättäneet 4.4.2018 päivätyn mielipiteensä aluehallintoviranomaiselle Viinivaaran vesihankkeesta. Järjestöt vaativat lainsäädännön perusteella veden ottoluvan kieltämistä.


Vaatimus
Lupaa pohjaveden ottoon eikä poikkeuslupaa joidenkin lähteiden tuhoamiseen tule myöntää. Hanke on vesilain, vesienhoitolain ja luonnonsuojelulain vastainen. Jos lupa kuitenkin annetaan, valmistelulupaa ei tule myöntää ennen luvan lainvoimaisuutta.
Perustelut
Oulun Vesi liikelaitos hakee vesilain (587/2011) 4 luvun 4 §:n mukaista lupaa ottaa pohjavettä Viinivaaran ja Kälväsvaaran pohjavesialueilta keskimäärin 11000 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 11 vedenottamosta, joista 9 sijaitsee Viinivaaran pohjavesialueilla ja 2 Kälväsvaaran alueella. Kolmen luonnontilaisen lähteen tilan heikentämiselle haetaan poikkeuslupaa (vesilain 2 luvun 11 §:n 2 mom). Lisäksi haetaan vesilain 3 luvun 16 §:n mukaista valmistelulupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Hakemus koskee oikeutta rakentaa seuraavat vedenottamot ja kaivoalueet:
Katosharju K7   300-500 m3/d
Viinivaara AK7   1100-1500 m3/d
Viinivaara MV9   400-600 m3/d
Viinivaara MV9/3   400-600 m3/d
Viinivaara 8/1   1200-1600 m3/d
Viinivaara Por73   400-600 m3/d
Viinivaara Por11/5   1300-1700 m3/d
Viinivaara V4   800-1200 m3/d
Hanganvaara Por49   500-900 m3/d
Kälväsvaara 5/3   1300-1700 m3/d
Kälväsvaara Por25   1300-1700 m3/d

Viinivaarasta on suunniteltu hyödynnettävän 8000 kuutiota vuorokaudessa ja Kälväsvaaran alueelta 3000. Ottamokohtaiset vuorokautiset maksimit ovat enimmäisvesimäärien kuukausikeskiarvoja. Ottamokohtaisten vedenottomäärien maksimiarvojen summa on suurempi kuin pohjavedenoton yhteenlaskettu enimmäismäärä 11000 m3/d. Hakemuksen mukaan vedenoton painopistettä voidaan siten tarvittaessa siirtää alueelta toiselle pienentämättä kuitenkaan pohjavedenoton enimmäismäärää 11 000 m3/d. Epäselväksi jää, mikä on lopulta ottamokohtainen maksimiottomäärä.
Muutoksena aiempaan hakemukseen kokonaan pohjaveden käyttöön siirtymisestä kanta-Oulussa on luovuttu. Pohjaveden hankinta-alueesta on karsittu Vaanaharju-Kiviharjun, Sarvivaaran ja Pitääminmaan alueet. Oulujoen pintavesi säilyy pääraakavesilähteenä, mutta hakemuksen mukainen määrä pohjavettä olisi jatkuvassa käytössä. Ratkaisun on tarkoitus täyttää tavoite poikkeustilanteisiin varautumisesta ja vedenhankinnan varmuuden parantamisesta. Viinivaara-vaihtoehtoa pidetään kokonaistaloudellisesti edullisimpana ratkaisuna, jolla kyetään parhaimmin ja varmimmin vedenhankinnan turvaamiseen pintaveden rinnalla.
Tosiasiassa vaihtoehto ei ole kokonaistaloudellisin. Se on ehkä mieluisin joillekin, kun alunperin on ollut tavoitteena saada pohjavesi myös Oulun raakavedeksi. Tavoite myös rajasi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn koskemaan vain pohjaveden ottoa ja vain Viinivaaran alueelta, johon lukeutuivat Kälväsvaara, Vaanaharju-Kiviharju, Sarvivaara, Pitääminmaa ja Kokkomaa (Viinivaaran pohjavesihanke, ympäristövaikutusten arviointiohjelma 8.12.2000 ja arviointiselostus 16.4.2002).
Aika on kulutettu Viinivaara-Kälväsvaara -vaihtoehdon edistämiseen ja samalla laiminlyöty muiden varteenotettavien vaihtoehtojen tasapuolinen selvittäminen aidosti kokonaistaloudellisen ratkaisun löytämiseksi. Siitä seuraten hakemuksessa vedotaan siihen, että pohjavesihanke on yleisen edun vaatima. Pohjavesihanke ei kuitenkaan ole yleisen edun vaatima, vaan kriisi- ja poikkeustilanteissa vedensaannin ja -jakelun varmistaminen II luokan mukaisesti, jolloin varavesilähteestä on saatavissa vettä vähintään 50 l/as/d. Sen vaatimuksen täyttää hyvin usea tiedossa oleva vaihtoehto ja ilman mittavia heikennyksiä luonnon monimuotoisuudelle ja vesien tilalle. Esimerkkejä toimivista vaihtoehdoista on esimerkiksi Oulun vedenhankinnan monitavoitearvioinnissa, jonka loppuraportti on julkaistu 12.8.2014 (hakemuksen liite 28).

Aikaa tuhlataan edelleen yleisen edun vastaisesti, vaikka on käynyt selväksi, että Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke myös nykyisessä muodossaan on luonnonsuojelulain 64 pykälän vastainen:
"Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää."
"Lain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.
Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.
Valtioneuvoston on 2 tai 3 momentin nojalla tekemässään hankkeen tai suunnitelman toteuttamista koskevassa päätöksessä määrättävä Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Toimenpiteiden kustannuksista vastaa hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Kustannusvastuuta voidaan kohtuullistaa ottaen huomioon hankkeen tai suunnitelman perusteena oleva yleisen edun kannalta pakottava syy."

Oulun Vesi liikelaitos ei ole hakenut valtioneuvostolta poikkeuslupaa, vaikka sekä Metsähallitus että Varsinais-Suomen ELY-keskus (hakemuksen 2017 päivitetyn Kiiminkijoen Natura-arvion liitteet nrot 9 ja 10) ovat virkavastuulla lausuneet, että ennalta objektiivisesti arvioiden ei ole poissuljettua, että hakemuksen mukainen pohjavedenottohanke ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, jotka ovat olleet Natura-kohteen valintaperusteena Kiiminkijoen ja Olvassuon osalta. Molemmissa lausunnoissa tuodaan perustellusti esille hakijan selvitysten heikkoudet, kielteisten vaikutusten johdonmukainen vähättely sekä suoranainen ammattitaidon puute, mikä tulee esille etenkin arvioissa vedenoton vaikutuksista Olvassuon lähdevesistä riippuvaisiin suotyyppeihin. Niiden osuus Olvassuon aapasuotyypeistä on pieni ja keskittyy suon etelälaidalle. Pohjaveden vähenemisen arvioidaan vaikuttavan heikentävästi siitä riippuvaisiin suotyyppeihin etenkin pitemmän ajan kuluessa. Nämä ympäristöään selvästi rehevämmät suotyypit ovat monimuotoisuudeltaan koko Olvassuon Natura-alueen arvokkaimpia. Hakija on tulkinnut tilanteen siten, että näin pienen osan heikentyminen ei juuri heikennä Olvassuon Natura-alueen välipintaisten aapasoiden suotyyppien kokonaisuutta, siis ikäänkuin suotyyppien laadulla ei ole mitään väliä, kunhan määrä pysyy suurin piirtein ennallaan.

Lähteet ja lähdepurot
Poikkeusta lähteiden Isohete, Hanganvaara N ja Hanganvaara tuhoamiseen haetaan, koska "pohjavedenotto muuttaa lähteiden ominaispiirteitä siten, että niiden luonnontila on vaarassa muuttua." Hakemuksen mukaan vaikutus on suuri moneen muuhunkin lähteeseen (esimerkiksi taulukko 29), joten on todennäköistä, ettei merkittävä heikennys koskisi vain mainittuja kolmea lähdettä.
Hankealueen lähteet ja lähdepurot -luontotyypin edustavuus on poikkeuksellinen. Alueen lähteitä eivät voi korvata esimerkiksi Puolangan vaara-alueen lähteet, koska ne ovat erityyppisiä. Toisekseen hakija edelleen esittää korvaaviksi lähteiksi jo suojeltuja lähteitä, kuten Venkaan lähdettä, tai kunnostamista edellyttäviä lähteitä, kuten Pyöriäsuon NE (ID 367) . Esitetyillä keinoilla ei kuitenkaan millään tavoin korvata lähteet ja lähdepurot -luontotyypin heikennyksiä eikä paranneta lähdeluonnontilaa, joka on todettu erittäin heikoksi.
Vesilain edellyttämät poikkeusluvan myöntämisperusteet eivät täyty: Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään (vesilain 2 luvun 11 §).

Vesilain muu vastaisuus
Lupahakemus on hylättävä myös vesilain 3 luvun 4 §:n perusteella. Pykälässä säädetään, että lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos:
1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai
2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.
Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
Kuten todettua yleinen etu ei vaadi luvan myöntämistä, koska varavesijärjestelmäksi on useita toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke aiheuttaisi toteutuessaan huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa ja vesiluonnossa sekä melko välittömästi että pitkän ajan kuluessa enenevästi- paitsi vesilain myös vesienhoitolain vastaisesti.

Vesienhoitolain vastaisuus
Lisäksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä 12.12.2012 (nro 12/0363/1) todettiin, että hanke on Nuorittajoen ja Ison Olvasjärven osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden vastainen. Myös tältä osin vaikutus on edelleen kielteinen, vaikka ottomääriä onkin pienennetty. Vuoden 2013 arvion mukaan Nuorittajoki on tyydyttävässä ja Iso Olvasjärvi välttävässä tilassa. Myös Kiiminkijoen Natura-ohjelmaan kuuluva Iso-Timonen on luokiteltu ja todettu vuonna 2013 olevan tyydyttävässä tilassa. Metsähallituksen lausunnon mukaan vaikutus Isoon Olvasjärveen olisi lähes sama kuin aiemmalla hankkeella, sillä pohjaveden virtauksessa järveen tapahtuisi vain lievä väheneminen - 35 prosentista 31 prosenttiin. Järven tilan paraneminen välttävästä tilasta estyisi vesienhoitolain vastaisesti sen lisäksi, että pohjavesivaikutuksen väheneminen heikentäisi järven Natura-suojeluarvoja. Samaten arvellaan hyvän tilan saavuttamisen olevan vaikeaa Nuorittajoella hankkeen vaikutuksista johtuen - sekä suoraan vedenlaatuun ja virtaamiin alivirtaamakautena että välillisesti Sorsuanojan tilan heikentymisen kautta.

Valmisteluluvalle ei perusteita
Vesilain 3 luvun 16 §:n mukaan valmistelulupa voidaan myöntää, jos:
1) valmistelevat toimenpiteet voidaan suorittaa tuottamatta muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa haittaa; ja
2) kyseisten toimenpiteiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan.
Jos lupa myönnetään, valmistelulupa tulee kuitenkin evätä, koska pohjavedenoton vaikutukset Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-ohjelman kohteille ovat tärkeitä kynnyskysymyksiä hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa. Siten hanke vaatii valitusprosessin arvion luonnonsuojelulain Natura-pykälien ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Metsähallituksen Natura-lausuntojen merkityksestä siihen. Kaikkinainen pohjavedenoton valmistelu on tarpeetonta ja aiheuttaisi vain turhia vaikutuksia hankealueella.

 


Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Esko Saari puheenjohtaja Merja Ylönen sihteeri

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
Pirkko-Liisa Luhta puheenjohtaja Leena Puhakka sihteeri

Iijoen suojeluyhdistys ry
Pekka Kaukko puheenjohtaja Eero Moilanen varapuheenjohtaja

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6.5.2018  Järjestöt yhteisöt ja maanomistajat

Hankealueen maanomistajat, kalastuskunnat, luonnonsuojelujärjestöt ja vesialueiden omistajat ovat jättäneet hankkeesta monipuolisesti perustellun vastalauseen. Muistutuksen keskeinen vaatimus on, ettei Viinivaaran alueelle myönnetä pohjavedenottolupaa, ei hankkeen valmistelulupaa, eikä myöskään lupaa lähteiden suojelusta poikkeamiseen.

Vaatimusta on perusteltu sillä, että
- Varsinais-Suomen ELY-keskus vaati hankkeelle valtioneuvoston käsittelyn
- alueella on 1. luokan suojelukohteita, hakemusliitteissä olisi pitänyt olla asiasta EU-komission lausunto
- hanke olisi toteutuessaan vesilain, luonnonsuojelulain, vesienhoitolain, ympäristönsuojelulain ja EU-direktiivien vastainen
- varaveden hankinta vain yhdestä kohteesta ei ole riskinhallinnan kannalta turvallisin vaihtoehto
- isoissa kaupungeissa, joissa pintaveden lisänä käytetään pohjavettä, se hankitaan useilta alueilta
- vedensaannin tilannetta Oulussa ollaan jo nyt parhaillaan parantamassa
- valtuuston päätös 2015 toukokuussa oli niukka, ja hanke monelta osin muuttunut siitä, mistä päätös tehtiin
- kaikkea ratkaisevastikin vaikuttavaa aineistoa ei tuotu julki päätöksentekijöille
- hankkeen hintalappu on paisunut rajusti vaikka Viinivaara-vaihtoehtoa esitettiin juuri sen edullisuuteen vedoten
- hankkeen luontovaikutuksia aiotaan vähentää kuivina kausina, mutta samalla todetaan ristiriitaisesti, että otettava vesimäärä alueelta täytyy olla koko ajan tasaista
- ympäristövaikutusten arviointi on suorittamatta koko putkilinjaston osalta vaikka putkilinja on kaikkiaan noin 100km pitkä
- hankkeen riskikartoitusta ei esitellä hakemuksessa
- alueen muuta yritystoimintaa ja virkistyskäyttöä vähätellään hakemuksessa
- jokien ja purojen virtaamat vähenevät liikaa, Nuorittajoen virtaama pysähtyisi alivirtaamakausina, ja kosket jäätyisivät kokonaan, mikä hävittäisi joen syyskutuiset kalakannat
- lähdepurojen todelliset virtaamamäärät eivät ole kenenkään tiedossa
- tehdyt sähkökalastukset on suoritettu lainvastaisesti (asia menossa kevään 2018 aikana oikeuden ratkaistavaksi), minkä vuoksi niihin nojaavat tutkimukset tulee jättää huomioimatta
- koepumppauksissa on todettu, että kolmessa pumppauspaikassa vedenlaatu ei muuttunut, kaikissa muissa paikoissa vedestä löytyi rautaa ja mangaania
- täysimääräinen vedenotto osoittaa piittaamattomuutta luontovaikutuksia kohtaan
- hankealueella on Natura-alueiden lisäksi kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta, joiden perustamissopimuksessa olevat määräykset ovat voimakkaasti ristiriidassa vesihankkeen vaatimien toimenpiteiden kanssa
- Hanganhetteessä ja Hämyhetteessä esiintyy lehtopalsamia, mutta sitä ei ole huomioitu hakemuksessa lainkaan, vaikka laji on 1. luokan suojelukohde
- Kiiskiojan hete ja oja puuttuvat tarkasteluista kokonaan, vaikka Kiiskioja on arvokkain osa koko Kälväsvaaran Natura-alueella
- Viinivaaran ja Kälväsvaaran lähteet ovat maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävä lähdekokonaisuus
- alueen näyttävimpiin ja antoisimpiin lähteisiin haetaan suojelusta poikkeamislupaa
- hakijan esittämät tiedot ja väittämät ovat täysin vastakkaiset, kuten esimerkiksi sivujen 84 ja 87 perustelut osoittavat
- hakija on esittänyt korvaaviksi lähteiksi jo Naturassa olevia lähteitä
- numeeriset taulukot ja niiden sanallinen tulkinta on selvästi ristiriidassa
- alueella muodostuvan pohjaveden määrä on arvioitu todellista suuremmaksi
- hakija ei ole perustellut miten on mahdollista se, että kokonaisvaikutus on vähäinen, vaikka lähteiden antoisuus muuttuu merkittävästi (s. 93-94)
- viitasammakkoselvitys on tehty väärään aikaan ja väärässä paikassa
 

Muistutuksen tekijöinä ovat olleet: Kiiminkijoen kalastusalue, Kiiminkijoki ry, Kiiminkien luonnonsuojeluyhdistys, Hetejärven kalastuskunnan osakaskunta, Juorkunan kalastuskunta, Särkijärven kalastuskunta sekä iso joukko yksityisiä vesialueen omistajia

 



 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

26.2.2018 Olvassuo on poikkeuksellinen suo

Vain oma on Oululle suojelukelpoista ja arvokasta - ajakaamme yhteisvoimin Olvassuon kansallispuistohanketta

Oulun kaupunginvaltuusto päätti 29.1. kokouksessaan suojella Sanginjoen ulkometsän alueelta 1127 hehtaarin suuruisen alueen. Tämä päätös lyö kipeästi vasten kasvoja edellisellä valtuustokaudella tehtyyn päätökseen vedenottohankkeesta, joka aiotaan toteuttaa Utajärven ja Pudasjärven alueilla sijaitsevista Viinivaarasta ja Kälväsvaarasta. Luontoa arvostetaan vain oman kunnan alueella ja linjana on, että Oulu ensin! Meistä naapureista tämä ei hyvälle tunnu. Oulun kaupunginvaltuusto asettaa oman etunsa täysin vastakkain naapurikunnan ja -kaupungin edun kanssa.

Sanginjoen ulkometsän aluetta on yritetty hakea kansallispuistoksi, mutta valtio ei moiseen suostunut vähäisten suojeluarvojen vuoksi. Alueen sijainti ja esimerkiksi kansallispuistojen mittakaavassa melko vaatimaton pinta-ala huomioon ottaen on kyseenalaista, onko kohteella edellytyksiä jatkossakaan kehittyä erityisen merkittäväksi (Sanginjoen ulkometsän hoito- ja käyttösuunnitelma 2009–2020). Lisäksi ulkometsän inventoitujen Metso-kohteiden sijainti ja yhteenveto Metso luokkien I–III kohteita löytyi maastoinventoinnissa yhteensä 109,4 hehtaaria.

Olvassuon Natura-alue on 27037 hehtaaria, josta noin 6000 hehtaarin alue perustettiin luonnonpuistoksi 1982. Aluetta on haettu kansallispuistoksi, ainoastaan metsästysoikeuksista ei päästy sopuun, joten hakemus raukesi. Olvassuon tärkeimmät suojeluarvot ovat aapasuot, lähteet ja lähdepurot sekä letot. Viinivaaran alueen tärkeimmät suojeluarvot ovat lähteet ja lähdepurot, tervaleppäkorvet ja erilaiset sammalet ja niin edelleen. Suojeluarvoja löytyy runsaasti.

Kirkaslampi, joka on iso 38 hehtaarin kokoinen lähde, on kansainvälisen luokan matkailu- ja virkistyskohde. Lammen ympäristö on poikkeuksellinen suoluontoineen ja hiekkaharjuineen ja sitä olisi helppo kehittää matkailijoiden käyttöön niin, ettei suo ja maasto kärsi matkailijoiden tuomasta rasituksesta. On täysin käsittämätöntä, että Oulun kaupunki on aktiivisesti halunnut, että Kirkaslammen aluetta ei kehitettäisi. Nimittäin muutama vuosi sitten oli jo sovittu Metsähallituksessa, että iso alue metsästä olisi siirretty talousmetsäkäytöstä suojeluun. Oulun kaupunki teki lobbaustyötä niin, ettei suojelu mennyt ministeriössä läpi. Tällä hetkellä Oulun Vesi vastustaa alueella olevan Pirttisuon suojelua maakuntakaavassa. Suojelun estämisen taustalla on Viinivaaran vedenottohanke, jota se ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Oululla olisi useita muita vaihtoehtoja toteuttaa varaveden saanti oman kunnan alueelta. Oulun ei tarvitse tulla raiskaamaan ja turmelemaan naapurikunnan maita.

Olvassuo on poikkeuksellinen suo pohjaveden virtauksien ansiosta. Suo on rehevä, kasvillisuus on erittäin monimuotoinen ja lajisto on harvinainen jopa Euroopan mittasuhteessakin. Olennaista on, että suolle purkautuu pohjavettä.

Olvassuo

Vedenotto pysäyttäisi pohjaveden virtaamisen suolle, mistä olisi seurauksena koko suon ekosysteemin muuttuminen, koska suo elää pohjavesistä. Pohjaveden virtaaman loppuminen muuttaisi suon karummaksi, vähälajisemmaksi ja kuivemmaksi tehden suon arvottomaksi. Näin kansallispuistohanke jouduttaisiin hautaamaan.

Ajakaamme yhteisvoimin Olvassuon kansallispuistohanketta ja unohdetaan vastakkainasettelu luontoasioissa. Tässä olisi meille yhteinen tulevaisuus.

Eero Pirttikoski
Utajärven kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (kesk.)
Oulunkaaren kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja

(Mielipide on julkaistu myös mm. sanomalehti Kalevassa 3.2.2018)




 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

2.8.2017 Kummallisuuksia

 

Oulun kaupunginvaltuutettu Kalevassa:

Oulun vesiholto vaatii suunnanmuutosta

 

Kalevassa oli 19.7 juttu kaupungin varavesihankkeen uusista mutkista. Jutussa tuotiin esille ely-keskuksen päätös, joka edellyttää hankkeen käsittelyä valtioneuvostossa, johon tarvitaan myös Euroopan komission lausunto. Päätös oli odotetun suuntainen. Kun kaupunginvaltuusto äänesti varavesihankkeesta toukokuussa 2015, niin noin puolelle valtuustoa oli selvää, että ratkaisun päätyminen Viinivaaran arvokkaaseen lähdealueeseen viivyttää kaupungin varavesihankkeen etenemistä jälleen kerran epämääräiseen tulevaisuuteen. Veden ottaminen tuolta alueelta on tarpeetonta, koskapa on olemassa useita vaihtoehtoja, kuten valtuuston äänestyksessä tuli esille; tuo yhdellä äänellä hävinnyt ”hajautettu” vaihtoehto olisi ollut hyvä ja nopea alku pohjavedestä muodostuvan varavesijärjestelmän kehittämiselle. Tuossa järjestelmässä voitaisiin myös lisätä pohjavesiresursseja alueellisesti yksi kerrallaan ja samalla voitaisiin parantaa yhteyksiä naapurikuntiin. Ja aivan esimerkkinä Koillismaan suunta sikäläisiin pohjavesiin Kuusamontien vartta pitkin olisi hyvin rationaalinen vaihtoehto. Kaupungin virkamiesten ajama Viinivaara -hanke sisältää lukuisia kummallisuuksia. Esimerkiksi nyt kaksi vuotta valtuustokäsittelyn jälkeen Oulun Veden sivuilla oleva investoinnin kustannusarvio on noussut valtuuston käsittelyssä annetuista luvuista yli 50 prosenttia 49 miljoonaan euroon. Toki tuo oli siinä mielessä ennakoitua, että esitettyjä lukuja pystyttiinkin kritisoimaan liian alhaisina, mutta kritiikillä ei ollut mitään vaikutusta. Nyt pyytäessäni kustannusten noususta tarkempaa erittelyä en saanut kuin ympäripyöreitä vastauksia. Arvelen, että kustannusten nousu ei jää tähän. Valtuuston käsittelyn jälkeen selvisi, että reilua viikkoa aikaisemmin oli valmistunut Oulun Veden tilaama selvitys tuon tavoitellun vedenoton vaikutuksista pohjaveden pintoihin. Tulokset olivat ratkaisevasti huonompia kuin mitä luottamushenkilöille oli kerrottu, edustaen pahimmillaan jopa yli kahden metrin alenemia pohjavedessä. Näitä muuttuneita lukuja ei kuitenkaan kerrottu päätöksenteossa valtuustossa. Kumma piirre on myös tuo yleinen jumiutuminen Viinivaaraan viimeisten vuosikymmenten aikana. Koko ajan ollaan tilanteessa, että vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole selvitetty. Jostain syystä on myös poissuljettu ratkaisumalli, jossa tehtäisiin oikeasti varavesijärjestelmä, jota käytettäisiin vain pienellä osuudella varaveden todellisesta kapasiteetista. Tämä vähentäisi keskimääräisiä ympäristövaikutuksia ja toisi etuna sen, että lähtötilanteessa kyseisten alueiden pohjaveden pinta on korkeammalla tasolla. Viinivaaran lähdealue on aivan poikkeuksellinen näillä leveysasteilla. Viinivaaran 26 lähdepuron sisältävää lähdettä ovat herkkä kokonaisuus, eikä ole mitään syytä uhrata tuota aluetta olipa tarkoituksena jatkuva taikka puhtaasti varavetenä oleva resurssi.

Juha Vuorio
DI kaupunginvaltuutettu (ps.)

 

Mielipide julkaistu Kalevan Lukijalta-palstalla 25.7.2017